Sisällysluettelo
Vaihtoehtoiskustannus
Yksi taloustieteen tärkeimmistä käsitteistä on vaihtoehtoiskustannus, englanniksi opportunity cost. Vaihtoehtoiskustannus on lyhyesti sanottuna se asia, mistä joudut luopumaan, kun päätät tehdä jotain muuta. Se on taloustieteen tapa sanoa, että kaikkea ei voi saada.
Käytännössä kaikella on vaihtoehtoiskustannus
Kaikilla niukkoja resursseja kuluttavilla valinnoilla on vaihtoehtoiskustannus, oli kyseessä sitten aika, raha tai luonnonvarat. Tarkemmin sanottuna vaihtoehtoiskustannus määritellään parhaaksi vaihtoehdoksi, josta joudut luopumaan, kun valitset jonkin tietyn toimintavaihtoehdon. Kuten taloustieteessä tavallista on, sana ”kustannus” ei tarkoita, että kyseessä olisi välttämättä rahallinen kulu. Esimerkiksi jos pohdit, katsoako illalla elokuvaa vai lähteäkö ulos, toinen näistä on toisen vaihtoehtoiskustannus. Myös valinnan välttelyllä voi olla vaihtoehtoiskustannus.
Vaihtoehtoiskustannuksen käsite on erityisen merkittävä, koska elämme äärellisessä maailmassa, jossa kaikki resurssit – olipa kyse materiaaleista, energiasta tai ajasta – ovat rajallisia.
Vaihtoehtoiskustannus on yksi syy, miksi yhden rikastuminen on toisilta pois
Otetaan esimerkiksi teräksen käyttö. Jos päätämme käyttää tietyn määrän terästä ylellisiin huvijahteihin, emme voi käyttää samaa terästä sairaaloiden tai koulujen rakentamiseen. Tässä tapauksessa huvijahtien rakentaminen tuo mukanaan vaihtoehtoiskustannuksen: jos haluamme enemmän sairaaloita tai kouluja, tarvitsemme enemmän terästä tai vaihtoehtoisia materiaaleja jostain muualta.
Yhteiskunnalliset vaihtoehtoiskustannukset
Vaihtoehtoiskustannuksen käsite ulottuu myös yhteiskunnan tasolle. Kun resurssit, kuten työvoima tai pääomat, ohjataan matalan tuottavuuden aloille, menetämme mahdollisuuden käyttää niitä korkeamman lisäarvon tuottamiseen. Esimerkiksi Pohjoismaat ovat vaurastuneet ohjaamalla resurssinsa tietoisesti korkeamman tuottavuuden aloille.
Vaihtoehtoiskustannukset on kuitenkin valitettavan helppo unohtaa. Erityisen helppoa se on silloin, kun jonkin resurssin, kuten metsien tai muiden luonnonvarojen, hyödyntäminen näyttää olevan ”ilmaista.” Mutta jos käytämme metsiämme matalan lisäarvon tuotantoon, kuten kiinalaisten vessapaperiksi, emme voi käyttää niitä korkeamman lisäarvon tuotantoon, virkistyskäyttöön tai vaikkapa hiilinieluiksi ja metsän eliöiden kodeiksi.
Vastaavasti, jos myymme Suomen malmiaarteet halvalla ensimmäisille ottajille, emme voi myydä niitä todennäköisesti parempaan hintaan tulevaisuudessa, tai edes odottaa, että tekniikka kehittyisi ja malmien louhinta onnistuisi vähäisemmin vahingoin.
Vaihtoehtoiskustannusten arvioinnin vaikeus ei tarkoita, ettei niitä olisi
Vaihtoehtoiskustannusten tarkka arviointi on vaikeaa. Kuten ulkoisvaikutuksia, myöskään vaihtoehtoiskustannuksia ei voida määrittää eksaktisti ja objektiivisesti. Se, mitä laskemme kustannukseksi ja millä tavoin, on aina pohjimmiltaan arvovalinta.
Vaikka kustannuksia ei voidakaan arvioida yksikäsitteisesti, se ei tarkoita, että niitä ei olisi. Mitä vaikeampaa kustannusten arviointi on, ja mitä suurempia päätösten seuraukset voivat olla, sitä huolellisemmin päätöksiä pitäisi punnita.
Päätökset on aina tehtävä vajavaisen tiedon valossa, mutta yksistään ymmärrys, että sekä valinnoilla että valintojen välttelyllä on vaihtoehtoiskustannus, olisi suuri askel kohti parempia, kestävämpiä päätöksiä.