Sisällysluettelo
Velkapelko
Velkapelon historiaa
Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi (2012)
(Janne M. Korhosen Twitter-ketju aiheesta 12.9.2022)
Uschanov tuo muun ohessa erinomaisesti esille, miten suomalaista talouskeskustelua on aina hallinnut suoranainen velkahysteria. Suomessa on aina noudatettu suorastaan jääräpäisen antikeynesiläistä talouspolitiikkaa ja pelätty velkaa enemmän kuin Venäjää.
1930-luvulla suomalaiset julistivat oikein kansainvälisissä konferensseissa, että kaikki muut ovat väärässä: lamasta noustaan säästämällä. Uschanov kuvaa tätä asennetta ja sen vastaanottoa: ”[Suomalaisten mielestä] jokainen normaali ihminen ymmärtää, että lamasta nousemiseksi valtion ei kannata ryhtyä elvyttämään taloutta, mutta valitettavasti näitä normaaleja ihmisiä tuntuu maailmasta löytyvän lähinnä Suomesta!”
Velkapuheesta Uschanov mainitsee: ”Hyvin yleinen on puhetapa, jossa valitellaan sitä, että valtio ei muka suhtaudu velkaantumiseen yhtä vastuullisesti kuin yritykset. Tämä on hyvin kummallinen ajattelutapa.”
”Nimenomaan yritysmaailmassa pidetään täysin normaalina, että jopa vakavarainen yhtiö pitää velkaa taseessaan vuodesta toiseen … Valtiontaloutta koskevassa keskustelussa sen sijaan on oletusarvoisena toimintatapana velan maksaminen pois heti kun se vain on mahdollista.”
Suomessa on pelätty velkaa niin absurdin paljon, että v. 1957 valtio mieluummin lakkautti hetkellisesti maksuliikenteensä, kun muuten ylijäämäisenä vuonna olisi jouduttu ottamaan muutamaksi kuukaudeksi (!!!) velkaa. Laskut, lapsilisät ja kaikki jätettiin mieluummin maksamatta.
Itse asiassa vasta 90-luvun lamassa hyväksyttiin tämmöinen tilapäinen velanotto, kun muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Tämä on nykyaikaisten valtiontalouksien historiassa aivan ainutlaatuista hysteriaa.
1950-luvulla Suomi herätti myös kansainvälistä huomiota sillä, kun valtion budjettia ei oltu jaettu lainkaan käyttöbudjettiin eli juokseviin menoihin, ja pääomabudjettiin eli investointeihin. Kaiken vaan ajateltiin menevän ikäänkuin kaivosta alas. Kuten moni luulee nykyäänkin.
Tämä Suomen noudattama tapa rikkoi sekä YK:n suosituksia että vakiintunutta käytäntöä vastaan. Toisin sanoen: me kikkailimme valtiontalouden tilastoilla jotta saisimme rumennettua niitä.
Edelleen Suomessa puhutaan ”säästöistä” lähes yksinomaan positiivisessa hengessä. Todellisuudessa valtiontaloutta koskevassa keskustelussa pitäisi paremminkin puhua investoinneista, ja niistä luopumisesta tai peräti tehtyjen investointien purkamisesta.
Hyvinvointivaltio on ihmisiin investoimista. Resurssiköyhässä maassa kannattaakin investoida ihmisiin.
Yllämainittu hysterialinja valitettavasti jatkui 1990-luvun lamassa. Uschanov tuo esiin, että euroon liittyessä pidettiin uhkakuvana nimenomaan sitä, että Suomi ajautuu taloudellisesti kuralle ja vahvojen euromaiden on meidät pelastettava.
Todellisuus on ollut päinvastainen.
Ylipäätään Suomessa on vallinnut semmoinen säästämisen ja velkapelon hysteria, että sillä on ollut kohtuullisen vakaviakin seurauksia. Uschanov nostaa mm. Suomen heroiinitilastot ja huomautukset ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Mutta velkapelko on saanut vieläkin vaarallisempia muotoja.
”Ryti sanoi eduskunnan valtionvarainvaliokunnassa keväällä 1938: ”Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat.”
Eikä hankittukaan, kun olisi velaksi pitänyt hankkia. Ei edes syyskesällä 1939.
Suomen Pankin pääjohtaja Ryti ei edes yrittänyt hankkia lainaa puolustustarkoituksiin edes syyskesällä 1939, vaikka puolustusministeri Cajander ja Mannerheim siihen kovastikin painostivat. Uschanov toteaakin, että ”malli Cajander” oli epäreilusti sanottu. ”Malli Ryti” se oli.
Tosin myös valtionvarainministeri Tanner vastusti, ja pres. Kallio kirjoitti että ”on onni, että Ryti asettuu Mannerheimin mahdottomia vaatimuksia vastaan, sillä Mannerheim pitää suuressa arvossa Rytiä ja sen tähden pysähtyy ajattelemaan ehdotustensa kantavuutta.”
Meillä on siis aika järjettömän velkahysterian historia. Nyt vaaleissa tullaan aivan varmasti nostamaan valtion velkaantuminen vaaliaseeksi ja hysteriaa tullaan lietsomaan ties miten. Tullaan puhumaan ”säästöistä” vain positiivisina asioina, ei sijoitusten romuttamisena.
Olemme ennenkin onnistuneet ampumaan itseämme jalkaan tällä hysterialla ja ylipäätään valtiontalouden nälkäkuureilla. Viime vuosikymmenien kriiseissä mm. Ruotsi on pärjännyt humaanimmalla politiikallaan joka kerta vähän meitä paremmin. Erot alkavat olla jo kohtalaisen isoja.
Valtiolla ei muuten edes olisi velkaa, jos olisimme koko 2000-luvun verottaneet kuten Tanska - noin 6 prosenttiyksikköä suuremman osan bruttokansantuotteesta. Muissa pohjoismaissa tämmöistä samanlaista hysteriaa ei ole ikinä ollut. Ehkäpä joskus pääsemme siitä eroon.
Valtion velkaantumista voi tarkastella vaikkapa OECD:n tietopalvelusta.
Lähteet
Uschanov, T. (2012). Miksi Suomi on Suomi. Teos.
Katso myös
Tälle sivulle viittaavat sivut
Tunnisteet
Viimeksi päivitetty: 28.9.2023