Sisällysluettelo
Kuinka taloudellista taloutemme on? Esimerkkinä metsäteollisuus (29.5.2023)
Tämä on lievästi muokattu versio Janne M. Korhosen Twitter-ketjusta 29.5.2023. Pääset alkuperäiseen ketjuun klikkaamalla tästä.
Meidän pitäisi selvittää perusteellisesti, kuinka taloudellista taloutemme oikeasti on. Ettei koko kansantaloudelle kävisi kuten turvealalle.
Maailma muuttuu vauhdilla. Emmekä tiedä, mitä se meinaa.
Otetaanpa esimerkki: miten kannattavaa metsäteollisuus oikeastaan on?
KUVA
Metsäsektorin nettoarvonlisä yhteensä, jos aiheutetuille päästöille lasketaan jonkinlainen arvo. Arvonlisä Metsäteollisuus ry:n konsulttiyhtiö EY:ltä tilaamasta selvityksestä.
Päästöt arvioitu teollisuuden puunkäytön perusteella: Soimakallio, S., Kalliokoski, T., Lehtonen, A., & Salminen, O. (2021). On the trade-offs and synergies between forest carbon sequestration and substitution. Mitigation and Adaptation Strategies for Global Change, 26(1), 4. https://doi.org/10.1007/s11027-021-09942-9
SCC:n lähde: Moore, F. C., & Diaz, D. B. (2015). Temperature impacts on economic growth warrant stringent mitigation policy. Nature Climate Change, 5(2), Article 2. https://doi.org/10.1038/nclimate2481
Laskin yo. kuvaan, miten paljon Suomen koko metsäsektori yhteensä olisi vuonna 2018 tuottanut arvonlisää, mikäli hakkuiden ja puun käytön aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt huomioitaisiin jollain hinnalla.
Arvonlisässä ovat mukana sekä suorat että epäsuorat vaikutukset.
Arvonlisä kertoo siis sen, miten paljon toimiala tuottaa lisäarvoa - siis paljonko yhteensä omistajat, työntekijät ja yhteiskunta hyötyvät, kun työn, materiaalien, energian jne. kustannukset vähennetään tuotoista. Konsulttiyhtiö EY oli tämän laskenut.
Lisäsin kuvaajaan myös ennusteen EU:n päästökaupassa kaupattavan päästöoikeuden hinnasta - 85-105 euroa per tonni hiilidioksidia.
Ja yhden arvion siitä, mikä on päästöjen oikea kustannus, ns. Social Cost of Carbon (SCC). Ko. arvio sanoo 200-1000 dollaria eli n. 180-900 €.
Mitä kaavio näyttää?
Jos CO2-tonnin arvo olisi vähintään 120 euroa, Suomen metsäsektori tekisi yhtä paljon vahinkoa kuin tuottaisi lisäarvoa. Plus miinus nolla.
Sen jälkeen se TUHOAISI vaurautta.
Arvio on karkea. Mutta toisaalta, tässä on vasta YKSI hinnoittelematon haitta.
Tämä ei ole vain metsäsektorin ongelma. Taloutemme kirjanpidossa on isoja virheitä.
Tuotannontekijöiden kuten raaka-aineiden hinta ei vastaa niiden TODELLISIA kustannuksia.
Käytännössä esim. raaka-aineiden hankinnasta aiheutuneista vahingoista täytyy maksaa vain osa.
Näitä kirjanpidon ulkopuolelle jääneitä - tai jätettyjä - kustannuksia sanotaan ULKOISKUSTANNUKSIKSI tai ULKOISVAIKUTUKSIKSI. (Ketju ulkoisvaikutuksista Twitterissä.)
Voimme toki kuvitella, ettei niitä ole.
Aivan kuten voimme jättää laskut avaamatta ja kuvitella, ettei niitä ole.
Mutta kuten avaamatta jätetty lasku, ulkoiskustannuksetkin ovat todellisia. Joku ne joutuu maksamaan, usein korkojen kanssa.
Ongelma on iso. Globaali talous on perustunut alusta saakka siihen, että Joku Muu maksaa ainakin osan laskusta.
Maksajia ei vaan riitä loputtomiin.
Mikään bisnes ei voi olla kestävällä pohjalla, jos kannattavuus perustuu siihen, että Joku Muu maksaa laskut.
Voi kestää vuosikymmeniä, mutta ENNEMMIN TAI MYÖHEMMIN fysiikka voittaa kuvitelmat.
Moniko ala ajaa silmät kiinni seinään?
Miten iso osa taloudestamme on sitten rakennettu hiekalle?
Emme tiedä.
Tällä hetkellä aniharva ala on oikeasti kestävällä pohjalla. Moni voisi varmasti siirtyä kestävälle pohjalle, jos lainsäädäntö kiristää ruuvia tasaisesti ja ennustettavasti.
Voivatko kaikki?
Tuskin.
Esim. nykyinen metsäteollisuus on hyvin höttöisellä pohjalla.
Nykyinen metsäteollisuus kun on suhteellisen alhaisen lisäarvon tuotantoa. Lisäarvo per puukuutio on suorastaan laskenut, eikä nousua näy.
Teollisuus tuskin kykenisi maksamaan raaka-aineestaan realistista hintaa.
KUVA
Puun käytön tuottavuus on laskenut tasaisesti ja tulee näillä näppäimin laskemaan edelleen. Lähteenä PTT työpaperi 184 (2017).
Esimerkiksi prof. emeritus Timo Pukkala laski 2020, että hakkuut loppuisivat Suomessa kokonaan, jos hiilen sidonnasta maksettaisiin vähintään 41 euroa per CO2-tonni.
Ei kannattaisi hakata.
Tällä hetkellä päästöoikeuden hinta on 87,52 €/tonni.
Tällainen bisnes ei yksinkertaisesti ole pitkällä tähtäimellä kannattavalla pohjalla, vaikka se kirjanpitokukkasen vuoksi näyttäisikin paperilla kannattavalta vielä nyt.
Näin on varsinkin pienessä maassa, jolla ei ole muskeleita kieltää muita maita muuttamasta kirjanpitoa.
Kestämättömällä pohjalla olevien alojen omistajien ja työntekijöiden on vain usein helpompaa elää valheessa ja kieltää kaikki.
Ja vaatia sitten valtiota eli veronmaksajaa apuun, kun bisnekset eivät kannatakaan.
Turveala teki juuri näin. Metsäala lienee kohta jonossa.
Kyllä, metsäala on Suomelle edelleen tärkeä, vaikka sen tärkeys onkin laskenut paljon ja esim. työntekijöiden määrä todnäk laskee edelleen. Vuonna 2018 se työllisti silti suoraan ja epäsuorasti 97 600 ihmistä.
Mutta kestämättömän bisneksen tekohengittäminen ei toimi.
Veronmaksajan on perusteltua tekohengittää yrityksiä, jos kyseessä on väliaikainen ongelma.
Voi olla perusteltua tulla apuun, jos alalla on selvä suunnitelma, miten siitä saadaan uudessa tilanteessa kannattava.
Mutta tämä ei ole väliaikainen ongelma.
Esimerkiksi hiilinielujupakassa on kyse siitä, paljonko veronmaksajan kannattaa pönkittää metsäteollisuuden voittoja maksamalla metsäteollisuuden laskuja.
Ongelma on siinä, että tämä olisi avoin piikki, kuten toisessa Twitter-ketjussa avasin.
Mutta lasketaan.
Metsäsektori kerrytti 2018 valtion kassaa kokonaisuudessaan 3,57 miljardin euron verran. Tähän on laskettu sekä suorat että epäsuorat vaikutukset verotuloihin.
Kun tuosta vähennetään. n. 112 miljoonaa sektorille maksettuja tukia, saadaan alla oleva kuva.
KUVA
Koko metsäsektorin suora ja epäsuora nettoverokertymä 2018, jos hiilidioksidipäästöillä olisi jokin hinta. Samat lähteet kuin yllä, lisäksi metsäteollisuuden tuet Tilastokeskus ja puuntuotannon Kemera-tuet Suomen Metsäkeskus.
Toisin sanoen, jos veronmaksaja maksaisi tavalla tai toisella metsäteollisuuden aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen laskun, ja päästöjen hinta olisi enemmän kuin noin 35 euroa/tonni, veronmaksaja jäisi kokonaisuutena tappiolle.
Jokainen rationaalisten talousoppien mukaan johdettu yritys tietenkin yrittää saada Jonkun Muun maksamaan laskunsa.
Veronmaksajat ovat hyvin suosittu Joku Muu.
Lobbausta, vaatimuksia ja pelottelua siitä, mitä tapahtuu, jos emme ”pelasta” metsäalaa, tulee varmasti.
Mutta meidän ei ole mikään pakko suostua toisten laskujen maksajiksi.
Eikä kannata, varsinkin jos ja kun alaa pitäisi tekohengittää ikuisesti.
Meidän pitäisi nyt vaatia laskelmia siitä, miten taloudellista taloutemme oikeasti on. Mitkä alat edes voivat olla kestäviä?
Vastaus saataisiin ynnäämällä ulkoiskustannukset ja vertaamalla niitä tuotettuun lisäarvoon.
Vain niitä aloja, jotka voivat olla kannattavia, jos aiheutetuista ympäristövahingoista joutuu maksamaan edes jotakuinkin realistisen hinnan, kannattaa edistää ja tukea.
Kuten sanoin: suurin osa talouden toimialoista on todennäköisesti nyt kestämättömällä pohjalla.
Aloja ja yrityksiä, joilla on suunnitelmat siitä, miten ne siirtyvät kestävälle pohjalle, kannattaa tukea. Siirtymässä, ja väliaikaisesti - EI MISSÄÄN NIMESSÄ tekohengittää!
Aloja ja yrityksiä, joilla ei ole realistisia mahdollisuuksia pärjätä, jos vahingoista joutuisi maksamaan realistisen hinnan, pitäisi ryhtyä ajamaan alas.
EI MISSÄÄN NIMESSÄ tukemaan laajentumisessa!
Se vain tekisi rysäyksestä isomman ja laskusta suuremman!
Katso myös
Tälle sivulle viittaavat sivut
Tunnisteet
Viimeksi päivitetty: 28.9.2023