Reilumpi kerho uskoo että suhteellisen tasaisesti hajautunut valta tuottaa parhaiten hyvinvointia ja on oikeudenmukaisin tapa järjestää yhteiskunta. Se ei kuitenkaan tarkoita vallan ja varallisuuden tasajakoa. Eroja ja kannusteita siis yhä olisi, mutta kuitenkin erot olisivat nykyistä pienempiä.
Huomaa että valta on asia joka voi ilmetä monissa muodoissa, ja tarvittaessa muuttaa muotoaan. Esimerkiksi taloudellista valtaa voi muuttaa mielipidevaikuttamiseksi, jota taas voi käyttää hankkiakseen haluamaansa lainsäädäntävaltaa. Demokratia jossa yhdellä henkilöllä on yksi ääni ei siis takaa vallan tasaista jakautumista jos esimerkiksi varallisuuserot ovat kohtuuttomia ja täten johtavat vallan kasautumiseen. Lue lisää aiheesta valta.
Alla reilumman kerhon periaatteet. (Julkaistu alunperin Twitter-ketjuna)
Demokratia on ainoa tapa taata kaikkien vapaudet. Yli- ja mielivallan esteenä ei saa koskaan olla vain valtaapitävien moraali tai häveliäisyys, ja ilman reilusti jaettua valtaa, lait ovat vain paperia.
Reilun yhteiskunnan tarkoituksena on taata vapaudet varmistamalla ettei kellään ole ylivaltaa eikä alivaltaa: Kenelläkään ei saa olla niin vähän valtaa että häntä voidaan helposti painostaa, eikä niin paljon valtaa, että hän voisi helposti painostaa toisia.
Häikäilemättömiä, välinpitämättömiä ja virheitä tekeviä vallankäyttäjiä tulee olemaan aina. Mitä suurempaa valtaa yksilöt tai pienet ryhmät voivat käyttää, sitä suurempia virheitä ja hirveyksiä he voivat tehdä.
Itseään kiihdyttäviin prosesseihin on puututtava ajoissa. Reilumman kerhon jäsenten ja yhteiskuntien instituutioiden tulisi toimia jo kun vallan kasautuminen kiihtyy, ei vasta sitten, kun valta on jo kasautunut harvojen käsiin.
Koska vallan kasautumisen ja keskittymisen prosessit toimivat jatkuvasti, myös niitä vastustavien ja valtaa tasaisemmin jakavien prosessien on toimittava jatkuvasti. Kertaluonteinen jako ei toimi.
Valtaa ei edes voi jakaa koskaan täysin tasan. Valtaerot voivat olla täysin oikeutettuja niin kauan, kun ihmiset ovat aidosti ja vapaaehtoisesti suostuneet niihin ja heillä on realistinen mahdollisuus vaikuttaa erojen suuruuteen.
On vain reilua, että niitä, jotka tekevät enemmän, vaativampaa, tai raskaampaa työtä, palkitaan enemmän.
Jos erot eivät perustu toisten riistoon tai muihin epäreiluuksiin, eivätkä aiheuta vaaraa yli- tai alivallasta, ne voi hyväksyä.
Riistona voidaan pitää kaikkia sellaisia vaihdantasuhteita, jotka hyödyttävät vahvempaa, mutta jonka ehdot heikompi olisi joko neuvotellut reilummaksi tai josta hän olisi kieltäytynyt ilman vallan epätasapainoa.
Hierarkkiset kilpailuyhteiskunnat tarvitsevat pyramidin pohjalle paljon heikkoja häviäjiä. Kuten muunlajisia.
Muunlajiset tarvitsevat asianajajansa, ja he valtaa.
Reilumpi yhteiskunta vaatii vallan reilumpaa jakoa. Joidenkin valta vähenee. Ihmisiä on vaikea saada hyväksymään tätä, jos he eivät tunne minkäänlaista empatiaa niitä kohtaan, joille valtaa jaettaisiin.
Reilumpi kerho hylkää kategorisesti kuvitelmat ja teoriat täydellisestä yhteiskuntajärjestyksestä, joka voitaisiin saavuttaa ja jonka jälkeen politiikkaa ei enää tarvittaisi.